Olen joskus kuullut, että hevosta ja sen käytöstä ei saisi tulkita. Tällä ilmeisesti pyritään varomaan käytöksen väärää tulkitsemista ja sen mukaan toimimista.
Minä taas olen sitä mieltä, että hevosen käytöksen tulkitseminen on hevosen ymmärtämistä. Jos et osaa tai yritäkään lukea hevosen käytöstä, et yritäkään silloin ymmärtää hevosta. On siis olennaista osta tulkita, mitä hevonen kertoo meille käytöksellään. Minusta se on hyvää hevosmiestaitoa.
Olen opiskellut paljon tieteeseen pohjautuvia asioita hevosista. Niin niiden käytökseen, hoitoon, biomekaniikkaan kuin kouluttamiseenkin liittyen. Olen oppinut sieltä valtavasti hyvää tietoa, jota käyttää niin hevosen hoidossa, hyvinvoinnista huolehtimisessa, kivun hoidossa ja huomaamisessa, ratsastuksessa kuin koulutuksessakin.
Minusta hevosen kouluttaminen ei kuitenkaan ole pelkkää tiedettä, eikä sen tulisi pohjautua kokonaan siihen, mitä tutkimuksissa sanotaan. Siksi kotisivujeni alareunassakin lukee: ”tiedolla, taidolla ja tunteella”. Minusta tarvitaan kaikkea niitä. Ei riitä, että on hyvä tietopohja tutkimuksista, vaikka niistäkin on toki suuri hyöty. Sen lisäksi vaaditaan taitoa toimia hevosen kanssa eli sitä käytännöntekemisen taitoa. Ja vielä lisäksi, parhaat hevosen käsittelijät ja kouluttajat käyttävät myös omaa tunnettaan. Heille on usein tärkeää se, että hevosellakin on hyvä olla ja, että hevosen kanssa luodaan luottamussuhde sen sijaan, että sitä vain koulutetaan tai sille vain opetetaan ”temppuja” tai tehtäviä. Tieteellisesti tuota tunnetta on vaikea tutkia.
Tunne voi olla myös tunnetta siitä, mitä hevonen minulle kertoo. Kertooko se kivusta, mielihyvästä, epämukavuudesta, kiintymyksestä, rentoudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Usein sen tunteen voi selittää hevosen ilmeiden ja eleiden kautta, mutta minusta sitä ei aina tarvitse selittää. Empaattiset ihmiset ovat minusta hyviä hevosten kanssa, koska he tunnistavat myös hevosen tunteita samalla tavalla kuin toisen ihmisenkin. Tuntevat ehkä jopa omina tunteinaan. Överiempaatiksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä hevostenkaan kanssa.
Joskus se tunne voi olla väärässäkin. Jokaisella ihmisellä vaikuttaa omaan tulkintaan hevosesta myös ihmisen menneisyys ja ego. Joskus ehkä halutaan nähdä, että hevonen rakastaa ihmistä, vaikka se tekisikin asioita esimerkiksi porkkanan toivossa. Joskus pelottaa, että onkohan se nyt kipeä, vaikkei se olisikaan. Joskus on kiva ajatella, että se toimii vain minun kanssani, koska se luottaa minuun ja on hankala muille, koska heihin se ei luota. Tämäkin voi olla joskus totta, mutta se voi olla myös kivun oire. Jos hevosta tulkitaan väärin, voi esimerkiksi se kipu jäädä hoitamatta. Tulee siis muistaa sekin, että aina se oma tunne ei ole oikeassa.
Minulla on tapana tutkailla hevosesta tullutta tunnetta rauhassa, kriittisesti ja miettiä, mihin se tunteeni perustuu. Etsin konkreettisia asioita, jotka voin sitten kertoa myös omistajalle ja, jolla voin perustella sen, mitä hevonen minulle kertoo. Esimerkiksi kipuasioissa kerron merkit, jotka minusta viittaavat kipuun ja siihen, mistä suunnalta kipu voisi löytyä. Tällöin eläinlääkärin on helpompi lähteä etsimään oikeasta paikasta, kun hänelle kerrotaan mahdollisimman laajasti kivun oireet. Joskus pystyn auttamaan ongelmissa hevoshierojan taidoillani tai Theraluxin laser- tai Bemer Horse Set -hoitolaitteillani. Aina ei eläinlääkäriä tarvitakaan.
Tutkimustieto toimii minulle usein perusteluna sille, miksi mikäkin asia toimii, kuten toimii. En kuitenkaan aina selitä asioita tieteellisten termien kautta. Haluan selittää asiat sillä tavalla, mikä ihmisten on helppo ymmärtää. Jokin tieto tulee minulle oman kokemukseni kautta. Kaikki ei ole tullut käymistäni koulutuksista. Jotkin asiat olen kokeillut ja huomannut toimiviksi. Jotkin olen kokeillut ja jättänyt pois, koska olen todennut olevan parempiakin keinoja. Minusta asioita voi selittää, tehdä ja kokea monin eri tavoin ilman, että joku niistä tavoista olisi väärä.
Käytännön tekemisessä teen useimmiten asiat samalla kaavalla ensin. Sitten saatan todeta, että tämän hevosen kanssa tämä tapa ei toimi niin hyvin ja kokeilen tehdä jonkin asian hieman eri tavalla. Sovellan asioita tarvittaessa yksilöllisesti hevosen mukaan. Joskus saatan kokeilla, mikä keino toimii sille hevoselle parhaiten. Ja kun sen löydän, käytän sitä. Kokeilematta en tietäisi. Tai, jos käyttäisin itsepäisesti sitä keinoa, joka suurimmalla osalla hevosista toimii hienosti, en löytäisi sitä keinoa, joka toimiikin sillä kyseisellä hevosella vielä paremmin. Tässä usein tulee tarpeeseen se käytännön taito ja tunne siitä, mikä tälle hevoselle voisi sopia ja mitä tämä hevonen minulle kertoo.
Hevosessa on monia puolia. Puolia, jotka vaikuttavat toisiinsa. Samoin kuin ihmiselläkin. Ne huomioimalla tulee paras lopputulos molemmat osapuolet huomioiden.
