”Kun toivo alkoi loppua

Ennen kun vein hevoseni Hevostaito Akatemiaan, olin aika toivoton. Kukaan ei enää uskonut meihin.

Ongelma oli minussa – että en osaa, en uskalla, en toimi oikein. Itse kuitenkin tunsin koko ajan ettei kaikki ollut kohdallaan. Hevoseni tuli minulle 10-vuotiaana ja luonnollisesti ostin eläinlääkärin ostotarkastuksen kautta terveen hevosen.

Kahden vuoden ajan yritin ymmärtää haasteita, joita eteen tuli. Perään kysellessä sain vastauksen että hevosen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa ja että se on aina ollut terve. Että ongelma on minun ja hevosen yhteistyössä.

Klinikkatutkimuksissa, joita somessa on saanut seurata, paljastui useita vaivoja, joista suurimpana massiivinen vatsahaava, sekä ylimääräiset hampaat, joita ei oltu nähty aikaisemmin ja jotka todennäköisesti olivat aiheuttaneet kipua koko tähänastisen elämän. Tässä vaiheessa tulee jo mieleen että melkoinen puusilmä täytyy olla ettei ole nähnyt näitä vaivoja. Mutta näin on, en nähnyt. Eikä kukaan muukaan.

Nyt useiden klinikkakäyntien ja hoitojen jälkeen alkaa kaiken alta kuoriutua hevonen, jota en ole ennen tavannut. Tämä kaikki opetti raskaasti sen, miten niin pienet merkit voivat peittää alleen niin suuria ongelmia. Syyllisyys painaa edelleen, kuinka hevoseni on mennyt samurai-mentaliteetilla, palvelen isäntää itseäni säästämättä.

Toivottavasti tämä tarina auttaa muita hevosia ja hevosenomistajia luottamaan omaan intuitioon ja hakemaan sinnikkäästi apua. Nyt näen hevoseni katseessa ensimmäistä kertaa valoa ja elämäniloa.

Olen äärimmäisen kiitollinen Hevostaito Akatemian tiimille -ilman heitä ei hevostani enää olisi ”

”Täytyy kyllä sanoa, että ilman Merviä ja hänen tiimin ammattitaitoa ei meillä varmaankaan olisi enää hengissä tätä luttanaa.

Monessa paikassa kuntoutettiin ja monella eläinlääkärillä käytettiin, mutta vasta Mervin ammattitaidolla hevosesta löydettiin oikea syy vammakierteeseen ja käytöksen ongelmiin.

Hevostaito Akatemiassa on sekin erinomainen puoli, että hevosta kuntoutetaan kokonaisuutena eli koulutetaan arkikäytöstä, laitetaan ruokinta kuntoon jne, ei vain sitä yhtä oletettua kipupaikkaa.”

”Lämppäritamma Sohvi lähti Mervin luo syyskuussa -24. Taustalla oli onnettomuudessa loukkaantunut takapolvi ja hevoskimpan purkaantumisen jälkeen yli vuoden seisominen pihatossa. Halusin antaa hevoselle vielä mahdollisuuden koska se oli minusta erityinen ja hauska persoona ja minulle tärkeä.

Sohvilla oli paljon käytösongelmia, joille tiesin kyllä että täytyy olla joku syy. En kuitenkaan silloin ymmärtänyt miten kipeä se oikeasti oli. Hevonen hyppi pystyyn taluttaessa, vei minua kiitolaukkaa kärryt perässä jäisellä yleisellä tiellä ja jyräsi yli niin että olin mustelmilla koko nainen. Aloin pelätä hevosta.

Mervin luona Sohvin käytös muuttui koulutuksella vain muutamassa viikossa. Klinikkakäynnin jälkeen polvivaivojen vaikeus selvisi paremmin ja lopulta Sohvia kuntoutettiin 5 kk ja ratsukoulutuskin päästiin aloittamaan.

Nyt kotona jatketaan kuntoutusta sellaisen hevosen kanssa, jota on ilo käsitellä. Oma opiskelu jatkuu myös. Kiitos Mervi että sain ystävän takaisin ”

”Irlannincob Jasper, 5v. Jasper tuli meille yksivuotiaana. Ajatuksena oli, että hänestä tulisi ratsuhevoseni. Olen 55+ ja minulla on ollut hevosia suuren osan elämästäni, ja nyt halusin roteva, turvallisen hevosen, jonka kanssa voisin ratsastaa ja pitää hauskaa vielä monta vuotta, ratsastaa metsässä, harrastaa Working Equitation jne.

Tarkoituksena oli, että sisäänratsastamme Jasperia itse ja kaikki meni aluksi hyvin, hän tottui satulaan ja kantaa ratsastajaa selässään, mutta kun pyysimme muuta kuin hidasta kävelyä, se alkoi jännittyä. Ajattelimme, että se tarvitsi lisää aikaa ja jatkoimme kävelyharjoittelua, mutta se ei auttanut, ravi oli vaikea ja laukka ei tullut kysymykseen. Tiesin että tarvitsimme apua.

Erään tuttavan hevonen oli ollut koulutuksessa Mervillä ja hän oli enemmän kuin tyytyväinen Mervin koulutukseen, joten valinta oli helppo.

Vaikka Jasperilla oli hyvin vähän kipuun viittaavaa käytöstä Mervi huomasi heti, että jokin oli pielessä ja Jasperin oli mentävä klinikalle. Klinikalla todettiin, että Jasperilla on geneettinen sairaus CPL (Krooninen Progressiivinen Lymphedema) ja lisäksi kintereet ja etujalkojen alanivelet ja polvet olivat kipeytyneet. Jasper sai alustavasti pitkän kipulääkekuurin ja ravin jännitys hävisi kokonaan lääkityksen myötä ja Mervi pystyi ilman ongelmia jatkamaan hänen sisäänratsatsus.

Krooninen progressiivinen lymphedeema on valitettavasti etenevä sairaus, eikä siihen ole parantavaa hoitoa, mutta hyvällä hoidolla voidaan hidastaa oireiden pahentumista.

Olen uskomattoman kiitollinen, että meillä on nyt diagnoosi ja että Jasper oikealla liikunalla ja hoitoa voi vielä elää hyvää elämää! Suuri KIITOS Merville ja kaikille muille Hevostaito Akatemian työntekijöille. Olette uskomattomia ja teette tärkeää työtä!” 

”Nuori hevoseni Nicke oli ammattilaiselle ratsutuksessa. Ratsutus sujui hyvin, mutta hevosen arkikäytöksessä oli paljon toivomisen varaa. Sen kengitys oli hieman hankalaa, talutuksessa se saattoi hyppiä pystyyn ja juoksutuksessa riekkua. Ratsastaessakin oli hieman liikkumishaluton.

Vein hevosen Merville koulutukseen, jotta saisimme myös yhteisestä arjesta rauhallista.

Olikin yllätys, kun Mervi ilmoitti, että hevosen käytös johtuu todennäköisesti kivusta ja, että se ontuu oikeaa takajalkaa, joka voisi selittää käytöksen. Hevonen käytettiin klinikalla, jossa oikeasta takajalasta löytyi polven kierukan trauma.

Käytöskoulutus vaihtui kuntoutukseen, joka onnistuu onneksi samassa paikassa, jossa edetään hevosta kuunnellen. 

Suuret kiitokset Merville ja muulle tiimille, että Nicken kipu löytyi ja se saa apua. Olisi jäänyt muuten huomaamatta. Ja, että saadaan nyt ammattitaitoista apua kuntoutukseen!”

”Olen kyllä niin tyytyväinen siihen, että Leidi pääsi sinne ja saa tarvitsemaansa hoitoa, tulee kuulluksi ja huomasit, että on sillä oikeasti vikaa. Vaikka onkin huono, että on sitä vikaa, mutta kuitenkin pääasia, että löytyy niin tulee hoidetuksi.

Ihan älytöntä, ettei itse ole huomannut, että liikkeessä näkyy se ontuminen ja ties, kuinka kauan se olisi kärsinyt omaa tietämättömyyttä muuten. Iso kiitos sinulle teet kyllä ihan mahtavaa työtä!”

 Mervi sytytti valot tunnelin päähän

Rontti tuli elämääni vuoden 2023 alussa. Heti muutaman viikon minulla oltuaan alkoi oireilla kiputiloja säikkymisellä, joka minulla oli tiedossa olevan hevosen tapa näyttää kipuaan.

Säikkyminen oli pahimmillaan sitä, että heinät jäivät syömättä, koska se pelkäsi kun heiniä roikkui suusta. Muita oireita oli herkistyminen äänille, esim tarran repäiseminen tai riimin lukon kilahdus aiheutti kauhua. Loimea ei voinut tuoda metriä lähemmäs hevosta, sen kahina oli suorastaan tappavan vaarallista Rontin mielestä. Tällaiset pienet ärsykkeet saivat sen repimään itsensä irti niin että päitset hajosivat.

Mahahaavalääkkeellä ja kortisonilla sai taitettua pahimman terän, mutta oireet eivät pysyneet kurissa ja ratsastuksesta ei tullut mitään, koska se oli niin nihkeä lääkitysten jälkeenkin, että pysähteli eikä ravissa ollut minkäänlaista tahtia. Eliminaatiodieetillä koitettiin löytää syytä, mutta mitään todellista muutosta ei saatu.

Klinikalla ei löydetty selvittävää syytä ongelmalle. (Ei Mahahaavaa, suolistotulehdusta, hiekkaa, matoja tms.)

Pari kertaa se säikähti niin, että tipuin selästä ja aina käsiteltäessä säikähteli ja säpsyi jatkuvasti sekä useita kertoja vain repi itsensä irti, kun oli niin paniikissa.

Tämä oli minulle näin uusvanhana hevosharrastajana aivan liikaa. Toivo ja luottamus oli mennyttä.

 Merville toin hevosen kesäkuun alussa n 5 kk taistelun jälkeen. Noin 1-2 vk jälkeen muutokset alkoivat näkyä käytöksessä. Säpsyilyt ja pienet ryntäilyt ja epäilevä katse väistyivät ja se alkoi vihdoin tuntua normaalilta hevoselta. Parantumista on tapahtunut suhteellisen tasaisesti nyt jo 4 kuukautta.

Aluksi ruokahalu oli huono ja se oli hoikassa kunnossa, ruokinnanmuutosten jälkeen se on pulskistunut oikein hyvin. Loimenlaitto ja muut aiemmin hankaluutta aiheuttavat tilanteet ovat nyt normaaleita.

Itsellenikin olen saanut taas rohkeutta nousta selkään ja ravi on tuntunut taas joustavalta ja tahdikkaalta. Maasta käsin olen jopa muutaman kerran tuntenut onnistumisen tunteita ja toivoa etenemisestä. Matkaa ratsastuksen saralla on vielä taitettavana, mutta valot tunnelin päässä on taas syttyneet.

Meille kotiutui lokakuun 2022 lopussa Liettuasta iso, lempeä Oldenburg tamma Fantasie. Hän alkoi kuitenkin käyttäytyä kipeän oloisesti jo heti toisena ilta, rauhallinen tamma muuttui reaktiiviseksi, käveli ihmisten ”yli”, säikähteli kaikkea ja viikon päästä alkoi myös pukittelemaan ja nousemaan pystyyn. Tamma ei antanut ratsastaa eikä nousta selkään, vaan käveli johdonmukaisesti penkin ohitse ja jos selkään pääsi, kritisoi pohjeapua.

Olin nähnyt Hevostaitoakatemian videoita netissä ja eläinlääkärin diagnoosin (leikattava poskihammas sekä rauhasmahan vatsahaavat) jälkeen, otin yhteyttä Merviin.

Fantasie pääsi kuntoutukseen Nivalaan ja hän sai siellä sekä kuntoutusta sekä kuntoon sopivaa liikutusta ensin maastakäsittelynä ja myöhemmin selästä käsin. Joulukuun lopussa Mervi huomasi, ettei tamma edelleenkään ole täysin kivuton ja klinikkakäynnin jälkeen tammalla todettiin vielä suolistotulehdus ja laaja kirjo ruokayliherkkyyksiä. Tulehduksen lääkinnän ja ruokailun säätäminen yliherkkyyksien mukaan paransivat tilannetta päivä päivältä paremmaksi.

Saimme aivan mahtavaa ammattilaisten apua hevosen kuntouttamiseen sekä kivun aiheuttaman ongelmakäytöksen pois kouluttamiseen. Lisäksi pidin erityisesti siitä, että tamma sai hierontaa, Bemeriä ja muita hoitoja, jotka edesauttoivat osaltaan paranemista. Kuntoutuksen ja koulutuksen yhdistelmä sekä suuret, tilavat karsinat ja tarhat auttoivat hevosta toipumaan. Koulutus eteni Fantasien tahtiin päivä kerrallaan.

Kotiin lähti jättimäinen, rauhallinen ja hyvin traileriin lastautuva tamma, jonka kanssa on mukava tehdä yhdessä asioita. Tässä meidän elämä vasta alkaa <3 Lisäksi opimme Merviltä tyttäreni kanssa paljon asioita hevosen terveydestä, kouluttamisesta, käyttäytymisestä ja oikea oppisesta lastaamisesta.

Suosittelen Koulutus- ja kuntoutuskeskus Hevostaito Oy:ta lämpimästi kaikissa hevosta koskevissa kysymyksissä, missä asiantuntija-apua tarvitaan.

Mervin kanssa ollaan tuttuja jo pidemmältä aikaa. Taikan tultua meille nelisen vuotta sitten, lähti se melkein heti Merville ratsukoulutukseen.

Myöhemmin Mervi on käynyt hieromassa Taikaa ja auttanut meitä mm. lastaus- ja kengityshaasteissa. Reilu vuosi sitten Mervi kävi hieromassa Taikaa epäpuhtaan liikkeen vuoksi ja juteltiin samalla sen kengityshaasteista. Mervi sanoi, että hänen havaitsemansa lihaskireydet ja takajalkojen (erityisesti vasen) kengityshaasteet saattaisivat viitata takajalkojen vaivaan.

Mervi hienotunteisesti totesi Taikan olevan reilusti ylipainoinen ja suositteli sille laihdutuskuuria klinikkakäynnin lisäksi. Takajalkoja tutkittiin klinikalla, mutta mitään selittävää vikaa sieltä ei löytynyt. Tosin eläinlääkärikin totesi (vähemmän hienotunteisesti), että laihari olisi Taikalle todellakin paikallaan. Taika sai laihdutus- ja liikutusohjeet, joilla liikkeen epäpuhtaus hävisi, mutta takajalkojen kengitysongelmat pysyivät jokseenkin samana.

Onneksi löysimme huipun kengittäjän Elina Hautalan, joka on itsekin käynyt Mervin opissa, ja kengitys alkoi pikkuhiljaa luonnistua edes vähän helpommin.

Talven mittaan Taika alkoi muuttua pahantuuliseksi, rupesi näpsimään ihmisiä ja kurmuuttamaan uutta tarhakaveriaan. Leppoisasta Taikasta oli tullut lohikäärme, jolle ei tarhassa oikein uskaltanut selkääkään kääntää.

Mervi tuli taas hieromaan Taikaa ja hoidon aikana selästä tulikin esille isot kipureaktiot. Mietittiin yhdessä Taikan käytöstä, hieronnan aikana esille tulleita reaktioita ja lisäksi takajalkojen jatkuvaa jäykkyyttä kengityksen aikana säännöllisestä hieronnasta huolimatta ja päädyttiin, että klinikalle oli taas lähdettävä – tällä kertaa tutkimaan selkää. Kauhulla mietin, mitä sieltä löytyy ja mitä se tarkoittaisi.

Selästä löytyikin fasettinivelten nivelrikkoa, johon saatiin kuntoutusohjeet. Lisäksi eläinlääkäri sanoi, että Taikan olisi tärkeää liikkua ”oikein”, jottei rasita itseään väärin ja kipeydy enempää. Mervi kävikin klinikkakäynnin jälkeen ohjeistamassa, millä harjoituksilla selkäongelmaa kannattaa lähteä kuntouttamaan ja miten saadaan Taika liikkumaan eteenalas-muodossa ja paremmassa tasapainossa.

Ilman Merviä ja hänen apuaan Taikan kipuilua olisi ollut erittäin vaikea huomata. Oireilu alkoi vaivihkaa ja eteni niin pikkuhiljaa, että emme osanneet aluksi kiinnittää siihen mitään huomiota, varsinkin kun Taikan elämässä tapahtui muutoksia samaan aikaan.

Helposti näpsimisyritykset ja yleisen kärttyisyyden olisi voinut laittaa esim. ”tammamaisuuden”, kiiman, elämänmuutosten tai laihdutuskuurin piikkiin.

Nyt kun Taika on taas kivuton selän piikityksen, kipulääkkeiden ja kuntoutuksen ansiosta, vasta tajuaa, miten iso ero sen käytöksessä todellisuudessa oli. Ja tajuaa, että hevonen ihan oikeasti yrittää käytöksellään kertoa jotain ja on meidän tehtävä huomata ja osata tulkita se oikein. Taikakaan ei yhtäkkiä muuttunut ilkeäksi, vaan sillä oli huono olla. Että on kyllä ollut onni tutustua Merviin!

Kuten eräs toinenkin asiakas on Mervistä sanonut, niin Mervi sanoo asioista suoraan, mutta kuitenkin hienotunteisesti ja syyllistämättä. Mervin kanssa on helppo keskustella ja ottaa neuvoja vastaan, koska hän esittää asiat hyvässä hengessä, haluaa yhdessä pohtia mikä olisi hevoselle parhaaksi, eikä tuomitse.

Voin suositella Mervin palveluja lämpimästi. Minun vain vähän ratsastettu nuori puoliverinen meni Merville viikoksi läpiratsutukseen, tavoitteena saada myös vinkkejä juuri tämän hevosen kanssa toimimiseen.

Hevonen oli muutamia kuukausia aikaisemmin tutkittu klinikalla, jossa siltä röntgenkuvattiin muun muassa kintereet taivutuskokeiden havaintojen perusteella. Ajattelin, että ongelmat ratsastaessa johtuisivat lähinnä kokemattomuudesta, kun eläinlääkärikään ei silloin löytänyt mitään hälyttävää.

Mervi osasi kuitenkin jo ensimmäisten päivien aikana todeta, ettei kaikki ole ok. Viikon jälkeen hän veikkasi, että syy voisi olla oikean puolen SI-nivelessä, niinpä varasimme klinikka-ajan. Veikkaus osui täysin oikeaan, ja hevoselle löytyi sopivat keinot SI-nivelen hoitoon ja kuntoutukseen.

Jos en olisi sattunut viemään hevosta Merville ratsutukseen, en todennäköisesti olisi osannut tutkituttaa lanneselän aluetta ja täten löytää ongelman ydintä.

Hevoseni on ollut myös lastauskoulutuksessa Mervillä, ja tästäkin palvelusta vain hyviä kokemuksia!

Hevoseni Hugo meni Merville koulutukseen, koska se säikkyi ja oli jännittynyt ratsastaessa. Ajatukseni oli, että sen rohkeutta voitaisiin kasvattaa siedättämällä ja saada siitä näin rennompi.

Hugon oltua hetken Mervillä, Mervi alkoi epäillä hevosella käytöksen ja liikkeen perusteella ylälinjan ongelmaa. Minusta oli kiva, että minulle kerrottiin asiasta suoraan, voitiin miettiä asiaa yhdessä hyvässä hengessä ja minulle selitettiin asiat selkeästi, eikä tuomitsevasti.

Mervi ehdotti, että hevosta kannattaisi kuntouttaa ja tutkia klinikalla sen ylälinjaa. Koulutuksen aikana aloitettiin jo ylälinjan jumppaa ja edettiin hevosta kuunnellen. Kun se vastusteli, ei alettu tapella hevosen kanssa, vaan ymmärrettiin, mistä se kertoo ja tehtiin asioita sille sopivassa tahdissa.

Hevosen palattua kotiin, käytin sen ohjeiden mukaan klinikalla, jossa sillä todettiin ensin yhdessä okahaarake välissä kissing spines ja tarkemmissa tutkimuksissa lisäksi SI-niveltulehdus. Tämä selitti hevosen oireilun ja pääsimme viimein kiinni hevosen käytösongelmien syyhyn. Kuntoutusohjeet olivat pitkälti niitä, mitä hevosella olikin jo Hevostaitokeskuksessa aloitettu.

Lomani ajaksi Hugo palasi Hevostaitokeskukseen jatkamaan kuntoutumista. Oli mukava kuulla, että hevonen oli selvästi menossa parempaan suuntaan ja vaikutti tyytyväisemmältä!

Olen onnellinen, kun hevostani osattiin kuunnella, eikä vain lähdetty kouluttamaan kipeää hevosta! Näin pystyimme auttamaan hevosta kiputiloissa ja opin itsekin, miten voin tukea kuntoutumista kotona. Opin, miten pienillä asioilla saadaan hyviä asioita ja kehitystä aikaan hevosten kuntoutuksessa ja, miten tärkeää on edetä rauhassa.

Tykkäsin erityisesti siitä, että asioista keskusteltiin kanssani suoraan, minut huomioitiin myös hevosen omistajana ja minun kokemukseni hevosesta otettiin hyvin vastaan. Minun on helppo ottaa Merviltä vastaan neuvoja ja pohtia asioita, koska ei tule semmoinen olo, että minut tuomittaisiin. Ilmapiiri on ihanan avoin!

Hevoseni voi nyt myös kotona selvästi paremmin ja se on ihana nähdä.