Kerron tässä hevosesta, joka on hyvä esimerkki kivusta, sen vaikutuksista hevosen käytökseen ja siitä, miten paljon järkevämpää on hoitaa ensin kipu ja kouluttaa vasta sitten. Toki joissain tilanteissa kouluttamisesta on hyötyä silloinkin, mutta tärkeintä on löytää kipu ja saada hevoselle hoitoa. Tämä tapaus meni ihanasti. Hevonen sai heti apua oikeaan asiaan.
Tieto lisää tuskaa. Nykyisin, kun tunnistan kipukäytöstä helpommin, harmittaa hyvin paljon hevosten puolesta, jotka kärsivät kivusta, mutta eivät saa apua. Eniten harmittaa ne, joista sanotaan ”se on aina ollut tuollainen”, koska silloin omaan mieleen herää kysymys, miten kauan hevonen on ollut kipeä. Sitä kipuakin selitetään niin monin tavoin ja sitten hevonen voi jäädä hoitamatta ja kärsiä kivuista vuosiakin.
En minäkään aina varmaksi tiedä, onko hevonen kipeä. Useimmiten se on epäily. Myös se syy, mikä kipua voisi aiheuttaa on usein epäily, kunnes eläinlääkäri tutkii hevosen tarkemmin. Minun mielipiteeni on kuitenkin se, että jos on epäily kivusta, se kannattaa poissulkea ja kouluttaa sitten, jos vielä on tarve.
Todella suuri osa ongelmahevosista on kipeitä. Tämän on minulle erittäin tärkeä aihe, koska koen, että tunnistamalla, mitä hevonen käytöksellään kertoo, päästään todella auttamaan hevosia. Tiedetään paremmin, tarvitseeko hevonen apua kipuun, epämukavuuteen vai tarvitseeko hevonen tai omistaja koulutusta. Kaikki nämä ratkaisut auttavat hevosta ja ovat siksi mielestäni hyvin tärkeitä oppeja jokaiselle hevosen omistajalle.
Huonolla käytöksellään hevonen pyytää apua (Vicky Wilsonin lause). Se voi pyytää apua kipuun, epämukavuuteen tai siihen, ettei se ymmärrä, mitä siltä halutaan tai sille ei ole vaan koskaan opetettu. Me voidaan opettaa hevoselle todella paljon asioita ja voidaan vaikuttaa sen hyvinvointiin hyvin paljon.
Tarkemmin tästä tapauksesta. Pitkäaikainen asiakkaani pyysi koulutusapua uuden nuoren hevosen kanssa. Tässä omistajan sanoin:
”Ostettiin nuori, juuri ruunattu suomenhevonen syksyllä. Alkuun kaikki meni kivasti uudessa kodissa. Pian ruuna alkoi kuitenkin ylireagoida talutus ja hoitotilanteissa. Jos sitä koski kylkiin, tai kaulaan, se sinkosi johonkin ilmansuuntaan välittämättä mitä oli edessä.
Mervi kävi hevosta kouluttamassa ja oli sitä mieltä, että hevonen selkeästi kipukäyttäytyy ja suositteli klinikalle viemistä. Hevonen ei tuossa vaiheessa antanut vieraan ihmisen(kouluttajan) koskea itseensä lainkaan. Klinikalla todettiin vatsahaava, kuten Mervi epäilikin. Hevonen sai asianmukaista hoitoa, ja koulutuksesta otettiin kunnon aikalisä. Nyt helmikuussa ruunan vatsa on kunnossa, ja Mervi on kaveri 😍 ”
Tämän hevosen kipukäytöstä oli mm.
🐎 Hevonen oli hyvin pelokas, arka (kipu aktivoi hevosen pelkojärjestelmän aivoissa)
🐎 Sen reaktiot olivat yllättäviä ja todella suuria (lensin pari kertaa polvilleni, kun olin narun päässä ja reaktioihin ei ehtinyt varautua. Esim. Kädenkin nostaminen ilmaan hitaasti saattoi saada aikaiseksi rajun pakoreaktion)
🐎 Tuttujen, luotettavien ihmisten kanssa asiat sujuivat helpommin (olen huomannut käytännössä, että joillakin kipeillä hevosilla käytös on hyvin erilaista tutun ja jo luotetun ihmisen kanssa verrattuna tuntemattomampaa ihmiseen, johon ei vielä luoteta)
🐎 Kouluttaminen oli hevosen luottamuksen ansaitsemista, hidasta minun kosketukseen siedättämistä, ihmisen liikkumiseen siedättämistä. Rauhallista, hidasta ja tehtiin hyvin vähällä paineella. Kun tämä ei juurikaan koulutuskerran aikana edennyt, viittasi käytös siihen, että taustalla on kipu.
🐎 Vatsahaavaan viittasi mm. suuret muutokset nuoren hevosen elämässä (muutto) ja hevosen hoikkuus.
Tämä hevonen sai tosiaan apua nopeasti. 😊 Eli se vietiin neuvostani klinikalle ja mahahaavaepäily sai vahvistuksen ja lääkityksen. Eilen käydessäni koulutettavana oli kuin eri hevonen. Hevonen on edelleen arka, mutta siedätys ja muu koulutus eteni selkeästi, eikä isoja reaktiota enää tullut. Koulutuksen lopuksi hevonen halusi jo jäädä luokseni ja siinä alkoi näkyä normaalia nuoren hevosen leikkisyyttä, josta olin hyvin onnellinen. 😍
