Nyt n. 3,5 –vuotias Usva oli vuosi sitten uusille omistajilleen tulon jälkeen hyvin arka ja helposti jännittyvä. Kaikki asiat olivat jännittäviä ja aiheuttivat helposti isoja reaktioita. Hevosta piti vähän varoakin, kun reaktiot olivat välillä tosi yllättäviä. Kävin auttamassa Usvan koulutuksessa kotona. Samoin kuin oppilaani Elina. Aloin epäillä kipua ja muutosten aiheuttamaa mahahaavaa. Nuori hevonen, kun oli kasvattajalta muuttanut uuteen kotiin ja ruunauskin oli tehty siinä välissä. Isoja muutoksia siis. Täysin normaaleja hevosen elämässä, mutta saattavat joillakin yksilöillä aiheuttaa ongelmia.
Mahahaava sillä sitten todettiin klinikalla tähystämällä ja se hoidettiin. Tilanne parani, mutta ei vieläkään ihan täysin. Esimerkiksi niska oli edelleen hyvin jännä paikka, mihin ei saanut mielellään koskea. Loimia tms. ei selkään saanut laittaa, kun ne olivat niin jännittäviä. Edelleen joissain tilanteissa oli isoja reaktioita, vaikka niitä olikin vähemmän. Eniten niitä minusta tuli lanneselästä ja niskasta. Maastakäsin tehty koulutus kyllä eteni, mutta erityisesti siedätysharjoitukset olivat kovin jänniä ja juurikin noissa tietyissä paikoissa. Juoksutuksessa huomattiin vielä, että takaosa oli hieman epäpuhtaan näköinen ja pehmeällä kentällä laukka ei onnistunut.
Suosittelin Usvalle paria O.T.E. hierontaa ja ne tehtiin. Ensimmäisen hoitokerran päätteeksi olisin halunnut antaa myös Bemer-hoidon, mutta Bemer-loimen laittaminen oli vielä niin jännittävää, että jätettiin se tekemättä. Seuraavalla kerralla hevonen oli jo rennompi ja Bemerkin saatiin annettua hoidon päätteeksi. Selvästi ensimmäisestä hoidosta oli ollut apua. Takaosan liike oli kuitenkin edelleen huono, vaikkakin hieman parempi. Eläinlääkäri kävi tutkimassa Usvan kotona. Totesi löysät takapolvet ja piikitti ne.
Sen jälkeen Usva alkoikin edetä ihan eri tavalla. Liikekin parani. Omistajat pystyivät tekemään paljon enemmän itse. Ollaan jo yksi poni yhdessä ratsukoulutettu vuosia sitten, joten tietämystä nuoren hevosen koulutuksesta oli jo sieltäkin. Pohja ratsastusta ajatellen Usvalle on rakennettu kotona rauhassa. Videolla näette tulokset. Rento ja rauhallinen nuori hevonen, jolla on vasta toista koulutuskertaa ratsastaja selässään. Arkuudesta ja jännittämisestä ei ole tietoakaan.
Usva on ollut meillä nyt koulutuksessa vasta vähän yli viikon. Taitaa olla ensimmäinen nuori hevonen, jonka selkään päästään jo tässä vaiheessa meillä koulutuksessa oloa. Se johtuu siitä, että omistajat ovat tehneet valtavan hienon työn hevosen valmistelussa ratsastukseen. Ajan kanssa siedättäen. Eihän tästä nyt uskoisi, että se oli joskus tosi arka ja jännittynyt. Nyt nimittäin kaikki käy ja Usva on ollut koko ajan tosi rento ja rauhallinen. Edelleen sen kanssa edetään rauhassa uusiin asioihin siedättäen ja ratsun uralla tarvittavia asioita kouluttaen. Niin, että tämä rentous saadaan säilytettyä.
Halusin kertoa Usvan tarinan siksi, että se on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, miten kipu muuttaa käytöstä ja miten tärkeää on tehdä pohja ratsun uralle hyvin. Silloin säästytään monilta ongelmilta ja jopa onnettomuuksilta. Tämänkin hevosen kanssa on vaadittu paljon kärsivällisyyttä, tiedon hakemista ja taitoa omistajilta. Tulokset näkyvät ja se työ on kannattanut!
Hevosen kouluttajana on ilo lähteä jatkamaan hevosen koulutusta tästä. Paikan vaihtumisenkin Usva otti hyvin rauhallisesti eli pohjatyötä paikkoihin tutustumisessakin tarvittiin tavallista vähemmän.
Tämän tarinan yksi opetuksista on se, että jos hevosella on jokin kiputila, täytyy muistaa hoitaa myös sen aiheuttamat heijastevaikutukset kehosta. Ne heijastevaikutukset voivat olla joskus jopa kipeämpiä kuin alkuperäinen syy, joka ne on aiheuttanut. Esimerkiksi tuo mahahaava voi heijastua juurikin tuonne lanneselkään ja takaosaan. Lanneselkä ja niska taas ovat yhteyksissä toisiinsa eli usein, jos toisessa on ongelmaa, on toisessakin. Niska kerää helposti ongelmat joka puolelta kehoa ja kipeytyy. Myös ne löysät takapolvet ovat voineet heijastua lanneselkään ja sieltä niskaan. Hevosta täytyy siis kuntouttaa kokonaisvaltaisesti.
Toinen opetus on se, että jos hevosella epäillään jotain kipua, tarkista ja hoida se ensin. Kipeän hevosen koulutus ei etene tai etenee hitaasti. Se saattaa myös tuottaa hevoselle kipua, jonka se yhdistää opetettuihin asioihin. Sitä saatat joutua korjailemaan jälkikäteen. Huomioi myös se, että aina kiputilan huomaaminen ei ole helppoa, eikä se syykään aina löydy heti. Kuuntele, mitä hevonen sinulle kertoo. Itse tarkistan mieluummin turhaan kuin koulutan kipeää hevosta. Akuutit kiputilat on erikseen. Nehän on usein helppo huomata.
Kolmas opetus on se, että älä pidä kiirettä nuoren hevosen kanssa. Tee pohjatyö hyvin. Se palkitsee joku päivä, kun sinulla on rento ja rauhallinen hevonen, joka tekee pienistä pyynnöistäsi asiat, joita haluat.
Neljäs opetus on se, että älä turhaudu tai lannistu, jos aina ei onnistu. Se on normaalia. Et ole ainoa. Etsi tietoa ja apua. Sitä on saatavilla. Kun sinulla on selkeä ja järkevä, hyvin perusteltu systeemi, mitä noudattaa hevosen koulutuksessa, käytä niitä. Se tuo hedelmää kyllä. Aina kaikki ei tapahdu nopeasti. Tämänkin hevosen kanssa omistajat ovat tehneet hienon työn ja aikaahan tähän pisteeseen pääsyyn on mennyt se vuosi. Kärsivällisyyttä on vaadittu. Nyt se palkitsee.
Muista, ettet ole yksin. Tiedän, että joskus on hankalaa, kun neuvojia riittää ja ohjeet voivat olla hyvin ristiriitaisia. Silloin kannattaa kuunnella itseäsi ja hevostasi, mikä tuntuu teille sopivalta. Etsiä se, mikä toimii teille. Apua on kyllä saatavilla.
