Tässä taas yksi hyvä esimerkki hevosen kipukäytöksestä. 
Tämä videon nuori hevonen on ollut meillä pari viikkoa koulutuksessa.
Aloin epäillä sillä sen käytöksen, lanneselän jumien, haastavan elämän alun ja hoikkuuden (ei ollut liian laiha, mutta vähän hoikka) vuoksi mahahaavaa.
Videot on peräkkäisiltä päiviltä. Käytävällä seisomista oli kyllä harjoiteltu ja se sujuikin enimmäkseen hyvin, jos ihminen seisoi ihan vieressä. Jos ihminen poistui kauemmaksi, tuli käytöksestä levotonta. Eikä se ihan rento ollut ihmisen vieressä ollessakaan. Tässä alkupään videolla käytös on pahimmillaan.
Toinen pätkä tämän videon lopussa on seuraavalta päivältä, kun hevonen on saanut lääkettä. Eipä tarvinnut enää harjoitella käytäväkäytöstä. 
Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut seistä vieressäkään ja hevonen oli aivan rento ja levollinen.Mikä sitten on tämän tarinan opetus ja miksi halusin sen kertoa teille?
Ensinnäkin siksi, että kipu voi muuttaa hevosta paljon. Sen käytös voi olla hyvin erilaista kuin silloin, kun se on terve ja kivuton. Kaikissa muutos ei tapahdu ihan näin nopeasti, kun kipua päästään hoitamaan.
Toiseksi siksi, että olen huomannut, että usein laitetaan kipumuistin piikkiin akuuttia kipua. Tämän hevosen kanssa niin ei oltu tehty. Kotona tuskin näin levotonta käytöstä on edes ollut tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa. Siellä kipeä hevonen on yleensä rauhallisempi. Mutta tämä on minusta siksi hyvä esimerkki myös tähän asiaan, koska kun se kipu helpottaa, käytös muuttuu usein paljon. Tälläkin hevosella on toisella videolla takana vasta kaksi päivää lääkitystä. Ensimmäisellä videolla sen aamun lääke oli annettu juuri eli se ei ollut ehtinyt vaikuttaa. Toisella se on annettu n. tuntia aiemmin ja tosiaan siinä vaiheessa se sai vasta toista vuorokautta lääkettä ja vaikutus oli näin iso.
Kipumuistin piikkiin menee helposti alkuperäisen syyn aiheuttamat heijastevaikutukset, jotka jää liian usein hoitamatta. Ne voivat olla jopa kipeämpiä kuin alkuperäinen kipu ja vaativat siksi hoitoa.
’Toinen vaihtoehto voi olla, että hevosella onkin kahdesta tai useammasta eri syystä kipua ja ensin on löydetty vain se yksi syy. Mahahaavakin voi olla seurausta jostain muusta kivusta, jonka aiheuttama stressi on saanut aikaan mahahaavan.
Varsinainen kipumuistin aiheuttama käytös on minun kokemukseni mukaan lievää. Se on vähän niin kuin muisto vain siitä huonosta käytöksestä, mitä aiemmin oli. Eli se vaatii joskus vielä poiskouluttamista, mutta koulutus edistyy huomattavan eri tavalla kuin silloin, kun hevosella on akuutti kipu. Eikä hevonen jännity yhtä paljon kuin akuutissa kivussa. Kolmanneksi kerron tämän siksi, että ainahan voi yrittää kouluttaa hevosta, joka kertoo kivusta, mutta usein homma ei etene, etenee tosi hitaasti tai koulutuksen etenemiseen joutuisi käyttämään paljon painetta tai vaihtoehtoisesti paljon herkkuja. Tuloksiakin voi saada aikaan, mutta usein silloin ongelmat siirtyy näkymään jossain muussa tilanteessa tai hevonen voi luovuttaa. Eihän sitä kuunneltu, kun se yritti kertoa, että sattuu. Se voi todeta pääsevänsä helpommalla, kun yrittää vaan tehdä, mitä pyydetään, vaikka sattuukin. Minusta moni opitusti avuttomaksi tuomittu hevonen syntyy näin. Ne ovat kipeitä. Yrittävät kertoa, että sattuu. Kukaan ei kuuntele. Lopulta ne luovuttaa, kun eivät saa apua. Toiset ei luovuta. Muuttuvat aggressiivisiksi tai koittavat kertoa muuten isommin meille, että kuuntele nyt ja auta!
Vertaappa kipuilmeen ja opitusti avuttoman hevosen ilmettä. Minä näen niissä paljon samaa. Minusta opitusti avuttomia hevosia saa aikaan ilman kivun läsnäoloa vain erittäin huonolla hevosen käsittelyllä, jota en ole Suomessa onnekseni päässyt näkemään. Opitusti avutontakaan hevosta en ole tavannut. Kipeitä olen.
Hevosen kipuasiat ovat vaikeita. Minäkään en aina tiedä varmaksi, onko hevonen kipeä vai eikö. En tiennyt tästäkään ennen kuin näin lääkkeen vaikutuksen. Sitä ennen epäilin. Sitten, kun tietää tai vahvasti epäilee kipua, on seuraava haaste löytää syy ja paikka, mistä hevonen on kipeä. Olisi helpompi viedä hevonen klinikallekin, kun tietäisi mistä suunnalta tutkia.
Se, mitä minä toivon on, että oppisimme paremmin ymmärtämään sen kaiken, mitä hevoset meille yrittävät kertoa. Sen kuiskauksen, ettei niiden tarvitsisi huutaa. Olen vielä sillä tiellä oppimassa. Toivottavasti olet samalla tiellä kanssani. 
