Hevosella itsensä kantaminen tarkoittaa sitä, että hevonen säilyttää annetun rytmin, temmon, linjan, suoruuden ja muodon, kunnes toisin pyydetään. Eli tekee itse, eikä ratsastajan tarvitse sitä koko ajan ylläpitää. Tämä on yksi erittäin tärkeitä tavoitteita hevosen koulutuksessa.
Itse opin tämän aikanaan lännenratsastuksen kautta. Siellä, kun ratsastetaan enimmäkseen löysällä ohjalla, hevonen pitää jo hyvin alkuun opettaa kantamaan itsensä tai siitä tulee nopeasti ongelmia. Kouluratsastuksessa ongelmia itsensä kantamisessa voidaan paremmin peittää, koska ohjat ovat tuntumalla ja hevosta voi vaikka pidättää vähän koko ajan (kova tuntuma tai paljon liikkuva käsi) tai korjailla muotoa, suoruutta tai muuta vähän koko ajan. Jos näin on, hevonen ei kanna itseään oikein ja se kannattaa tiedostaa, jotta asian voi korjata. Jos tässä on ongelmia, ratsastus muuttuu paljon parempaan ja mukavampaan suuntaan molemmille, kun tämän korjaa!
Mitä ongelmia puutteet itsensä kantamisessa sitten voivat aiheuttaa? Huomioi, että eri hevosilla on eri ongelmat.
Vauhdin kiihtyminen ja kiireisyys. Tämä aiheutuu siitä, että hevonen ei osaa säilyttää annettua tempoa, eikä liiku tasapainossa. Hevonen on luontaisesti etupainoinen. Jos tätä etupainoisuutta ei korjata ratsastamalla siirtämällä painoa taaksepäin, voi etujalat rasittua jossain vaiheessa liika. Yleensä toinen ensin, koska hevonen on luontaisesti myös vino, jolloin sen paino on enemmän toisella etujalalla kuin toisella. Yksi etujalka kantaa siis usein eniten hevosen painosta. Ratsastamalla tätäkin voidaan korjata. Kun hevonen ei kanna itseään tasapainossa, se menee etupainoiseksi ja helposti kiirehtii. Jos ohjat heittää löysäksi, se lisää vauhtia. Jos ohjat heittää löysäksi ja hevonen pysyy annetussa temmossa (vauhdissa) se on hyvä merkki!
Vinous. Liittyy vahvasti edelliseen. Tasapaino etujalkojen välillä auttaa hevosen suoristamisessa ja sitä kautta koko hevosen saattamisessa tasapainoon, jolloin myös vauhti hidastuu, kun hevonen kantaa itsensä, eikä esimerkiksi kaadu johonkin suuntaan.
Hevosen suun kovettuminen. Tämä on seurausta siitä, että hevosta joutuu korjailemaan paljon. Kun se ei kanna itseään, ratsastajan pitää olla usein korjaamassa sitä. Jos sitä korjataan lähinnä ohjasta pidättämällä, eikä korjata tuota itsensä kantamista ja tasapainoa, jotka ovat juurisyyt ongelman taustalla, suu alkaa kovettua. Toinen vaihtoehto, mistä tämä johtuu, on etupainoisuus, joka johtuu näistä samoista syistä. Eli hevonen roikkuu ohjalla, eikä ole pehmeä ja kevyt tuntumalla. Jos hevonen ei ole pehmeä ja kevyt tuntumalla, silloin hevonen pitää opettaa kantamaan itsensä, eikä niin, että ratsastaja kannattelee hevosta. Ohjalla roikkuva hevonen ei vain ole sellainen, vaan se on oppinut sellaiseksi. Paras on, jos hevonen ei ehdi tätä oppiakaan, vaan opetetaan heti nuorena kantamaan itsensä. Kovempi työ on opettaa hevonen siitä pois, mutta sekin toki onnistuu.
Kolmas vaihtoehto suun kovettumiseen on ratsastaja, jolle on opetettu, että kova kuolaintuntuma on se tavoiteltava kuolaintuntuma. Näin ei tietystikään ole, vaan se on aina merkki ongelmasta, joka kannattaa työstää pois. Hevonen liikkuu paljon rennommin kevyellä kuolaintuntumalla! Neljäs vaihtoehto tähän on kipu takajaloissa. Jos hevonen välttää takajalkojen käyttämistä, se painuu etupainoiseksi helpottaakseen kipua takajaloissa.
Ratsastajan käsi kovettuu. Tästä hevosen kädelle painamisesta tai suun kovuudesta aiheutuu helposti se, että ratsastajan käsi kovettuu. Joka ei toki auta asiaa yhtään. Jos ratsastajan kädet ovat kipeät ratsastamisesta, silloin on jotain pielessä ja asiaa kannattaa lähteä korjaamaan. Pehmeä, joustava käsi on ystävällinen käsi. Se tekee hevosesta rennon ja siihen pitäisi pyrkiä. Pelkästään käden muuttaminen pehmeäksi ei toki jo opittua ongelmaa korjaa, vaan juurisyiden korjaaminen auttaa.
Jännittyneisyys. Hevonen joka ei kanna itseään voi jännittyä, koska sen on hankala liikkua tällaisessa epätasapainossa. Se saattaa myös kipeytyä, koska ei kuormita itseään tasapuolisesti vaan tietyt paikat ylirasittuvat ja toiset paikat tekevät vähemmän työtä ja kehittävät vähemmän lihaksia (voi syntyä lihasepätasapaino). Jännitys voi tulla myös siitä, että ratsastaja korjailee hevosta vähän väliä. Hevosen suu on niin herkkä, että sitä pitäisi jättää mahdollisimman paljon rauhaan ja käyttää kättä järkevästi. Kättä saa toki käyttää, mutta järkevästi. Ei koko ajan.
Ohjasta myötääminen ja käden joustavuus rentouttavat ja rauhoittavat hevosta. Olen joskus kuullut ohjeen, että tee puolipidätettä vähän koko ajan. Sellainen ei hevosta rentouta. Se, että hevonen jätetään rauhaan ja pidetään kuolaintuntuma pehmeänä ja joustavana, rentouttaa hevosta. Pyrin ratsastaessa siihen tilanteeseen, että voin vain matkustella. Tähän liittyy vahvasti se, että hevosen tulee kantaa itse itsensä. Silloin voit pätkiä vain matkustaa, kun hevosta ei ole tarvetta korjata. Se tekee itse. Välillä ratsastaja voi kertoa uuden tehtävän ja jatkaa matkustamista. Silloin ratsastus myös näyttää helpolta, johon kisasuorituksissakin pyritään. Olen kuullut senkin, ettei saa matkustaa, vaan koko ajan pitää ratsastaa. Minusta taas siihen pitää juurikin pyrkiä. Silloin, kun vain matkustan, pyrin häiritsemään hevosta mahdollisimman vähän ja annan sen tehdä työnsä, jonka olen sille opettanut.
Kevyt tuntuma on erittäin tavoittelemisen arvoinen asia. Kun se onnistuu niin, että hevonen säilyy annetussa temmossa, tasapainossa, muodossa ja suorana, se kertoo jo, että hevonen kantaa itseään. Jos se ei vielä onnistu, tee asioita sen eteen, että joku päivä onnistut! Korjaa juurisyyt. Itsensä kantaminen ja tasapaino. Itse käytän tehtäviä apuna näiden saavuttamiseen.
Hevosen kipeytyminen. Tästä mainitsinkin jo aiemmin. Vinouden aiheuttama ylirasitus voi johtaa kipuun, tulehdukseen tai pahempiin vaivoihin. Kun hevonen saadaan liikkumaan tasapainoisesti, se myös nostaa rintakehää ylös ja siirtää painoaan taakse. Tämä taas auttaa etujalkojen liikarasittumisen lisäksi selän hyvinvointiin. Ylälinjan ongelmia voitaisiin paljon ehkäistä oikeanlaisella ratsastamisella. Sillä, että hevonen kantaa itsensä ja liikkuu tasapainossa. Jos hevonen liikkuu rintakehä alhaalla, selkä notkolla, se aiheuttaa jossain vaiheessa kipua ylälinjaan ja pidemmän ajan kuluessa voi aiheuttaa isompia terveysongelmia.
Näistä syistä itsensä kantaminen on minusta yksi hyvin olennainen osa jokaisen hevosen koulutusta. Erityisesti toivoisin, että jokaiselle nuorelle hevoselle opetettaisiin se heti alkuun. Näin vältettäisiin paljon ongelmia.
*****
Kuvassa oleva entinen ravuri kantaa itse itsensä ja liikkuu enimmäkseen hyvässä tasapainossa, eteenalas -muodossa. Se pysyy tasaisessa temmossa, liikkuu suorana, taipuu ja pysyy pätkiä eteenalas -muodossa. Tässä kuvassa hyvästä eteenalas -muodosta kertoo se, että sen ylälinja on pitkä. Erityisesti sään alue on kasvanut ylöspäin. Hevosen pää on sopivalla korkeudella. Ei liian alhaalla, jossa etupainoisuus lisääntyisi jo pelkästään siksi, että hevosen pää painaa paljon. Hevosen turpa on hieman luotiviivan etupuolella, kuten pitääkin. Se on tasaisella, pehmeällä tuntumalla ja takaosa on aktiivisesti töissä. Kuvaaja Tarja Kivirinta
