”Meillä on ilonamme 9-vuotias iso suomenhevosruuna, joka tullut meillä suoraan kasvattajalta jokunen vuosi sitten. Hevonen on perusluonteeltaan mutkaton ja peruskiltti käsitellä. Ratsuna on vuosia ikätasoaan jäljessä, koska kasvoi kasvamistaan aina suunnilleen 8-vuotiaaksi kääntymiseen saakka. Lisäksi ollut ajoittain hyvinkin liikkumishaluton ja tämän vuoksi perusteellisesti
tutkittu sekä kotitallilla että klinikalla useampaankin kertaan. Aina vastaus sama; teillä on poikkeuksellisen terve hevonen.
.
Otin yhteyttä Merviin yhteyttä (maaliskuun lopulla 2024), kun hevosen käsittelemisessä alkoi olla enenevästi ongelmia. Ei mitään dramaattisia, mutta kuitenkin selkeää muutosta: Kaikki uudet tilanteet saivat reagoimaan jännittyneesti, oli hyvin kiihtynyt tai valitsi rynnistää ihmisen edellä turvaan. Erillään hevoskavereista oleminen muuttui vaikeammaksi. Uteliaan ja rennon seikkailijahevosen tilalla oli välillä pinkeä kirahvi. Tarhassa oli enemmän vahtikoira kuin hengailija. Viimeisintä lukuunottamatta kaikkea näitä oli esiintynyt jo pidempään, ehkä jopa ”aina”, mutta harvoin. Ei viikottain, ei edes kuukausittain. Joten niistä ei osattu huolestua, etenkin kun hevonen on joutunut itsestään riippumattomista syistä vaihtamaan tallia liian monta kertaa. Mutta nyt tilanne jotenkin vähän huononi (takana jälleen yksi muutto) ja uutena tuli tuo vaikeus rentoutua edes oman tarhan rauhassa.
.
Ja vielä mainittakoon, että tämän hevosen kanssa on maastakäsin tehty asioita PALJON. Sitä on käsitelty kaiken aikaa johdonmukaisesti länkkäriopein ja positiivisen vahvisteen avulla. Olemme kurssittautuneet ja saaneet säännöllisesti apua kokeneilta hevosalan ja eläinkoulutuksen ammattilaisilta maastakäsin työskentelyyn ja ratsastukseen. Pari heistä on kerallamme tuuminut, että onkohan se kuitenkin kipeä, kun liikkumishaluttomuus vähenee, mutta ei kokonaan poistu. Mutta asia on jäänyt tuumailun asteelle, koska kokeneiden eläinlääkäreiden arvio on ollut päinvastainen.
.
No niin, palataan siihen, että otin siis yhteyttä Merviin, joka vuosien takaa jo tuttu tyyppi. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä, mitä hän osaisi sanoa. Ainakin vähintään katsoa tilannetta vähän ulkopuolelta, sillä välimatkaa on satoja kilometrejä. Lähetin Merville viesteillä mahdollisimman tarkat kuvaukset hevosesta ja sen haasteista. Lähetin videoita käsittelytilanteista ja liikkeestä. Lähetin kaikki aiemmat eläinlääkärien lausunnot ja tutkimustulokset. Näistä sain palautetta, että takapolvissa ehkäpä pientä sanomista, mutta eniten huomio kiinnittyi vatsan tähystystulokseen 2/21: Jo tuolloin huomattu pientä muutosta rauhasmahan alueella, mutta ell arvio tilanteesta ollut, että on harvinaisen siisti löydös eikä mitään hoidettavaa syytä ole. Mervin kokemus ko. alueen vatsalöydöksistä oli päinvastainen, pienetkin vauriot alueella voivat olla todella kivuliaita. Lisäksi takapolvien ja vatsavaivojen välillä saattaa olla jokin yhteys.
.
Tuumasta samantien toimeen. Hevoselle aloitettiin heti antepsin-lääkitys ell-konsultaation jälkeen ja se tähystettiin uudelleen 9.4. Löydös: laaja-alaiset vauriot rauhasmahan alueella eli suomeksi ihan kunnon vatsahaava. Siinä sitten sulateltiin, että näinköhän sillä on ollut vähäisiä ja vähitellen lisääntyviä vatsavaivoja koko ajan. Voi itku!!! Mutta toisaalta oli helpottunut olo, kun asia ehkä nyt lähtisi purkautumaan.
.
Tilanne tällä hetkellä, kun Antepsin-lääkitys mennyt kolme viikkoa ja Omepratsoli viikon: Hevonen on rauhallisempi käsitellä, jännitys uusissa tilanteissa selvästi vähäisempää. Utelias seikkailija näyttäytyy taas. Tarhassa vahtikoirailun sijasta hengaa kaverin puoleisella aidalla. Sen ilme on pehmeä ja tyyni, pää pysyy koko ajan alempana kuin aiemmin. Vapaana kentällä liikkuu enemmän, laukkaa etenkin. Eli kivut ovat nyt poissa. SYDÄN!
Vielä ei tiedetä, miten hoito lopulta tehoaa ja mitä ovat syyt vatsahaavan takana. Eliminaatiodieetti ruokavalion vaikutuksen seuraamiseksi on käynnissä samaan aikaan. Ratsastusta saadaan kokeilla uudestaan lähipäivinä, kontrollitähystys kuukauden kuluttua edellisestä.
.
Päätän olla ruoskimatta itseäni, että monille asioille avautui omat silmät vasta ehkä nyt. Ne oli niin pieniä ja irrallisiakin juttuja kuitenkin, ettei vaan osannut niitä yhdistellä, etenkin kun tosiaan lääkärit eivät vikaa löytäneet. Halusin kertoa tämän, jotta jälleen tulee tietoa siitä, ettei hevosen todellakaan tarvitse oireilla dramaattisesti, jotta sillä voisi olla aika iso ja kivuliaskin vaiva.
.
Kiitos Mervi, että osasit ulkopuolelta katsoa, koota palaset ja kokonaiskuva alkoi hahmottua. Yhteistyö jatkuu.”